Tapio Vapaasalo

Pupun piippu

Freudin revolveri

Potilas

Ikenet tulevaisuudessa

Nokkelimmat lukijoistani ovatkin ehkä huomanneet!

Raskas sipuli

Valaistuminen

Psykedeelihiiri

He

Se on hieno, mahtava tai jopa mieletön tunne, kun on juuri piirtänyt jotain älyttömän onnistunutta, keksinyt nerokkaan konseptin (päänsisäiselle) bändilleen tai suunnitellut huikean animaation, jonka voisi joskus jopa toteuttaa.

Se, kun tuntuu siltä, että on saanut itsestään ulos jotakin, mitä ei tiennyt olevankaan, eikä kyllä ollutkaan, koska sen keksi itse, ja se on ainutlaatuista.

Se, kun tuntuu siltä, että takaraivossa on heliumpallo, joka kannattelee ruumista pari senttiä ilmassa. Ja sen pallon ympärillä on tusina enkeltä laulamassa kimaltelevaa dronea.

Itsetyytyväisyyttähän se on, mutta tuskinpa missään olisi kovin paljon järkeä, jos ei olisi itseensä edes välillä vähän tyytyväinen.

Mutta tämän merkinnän koukku tulee tässä: Minulla oli herätessä se tunne, mutta en millään keksinyt, mistä se johtui. Keksin ehkä unessa jotain mullistavaa, mutta en muista, mitä.

Se heliumpallo näivettyi amnesiaani.

Voihan rähmä

Katkos

Oottakaa hetki. Mulla on netti poikki.

Rumuusleikkaus

Black metal, grindcore vai crust?

Enemmän kuin black metalista pidän grindcoresta ja crustista. Mutta jos on tosi punkkia black metalia, niin on se ehkä vielä parempi. Varsinkin kun siihen liittyy se, että irvistetään pokkarikameralle kellarissa tai koivun takana, niin voi vitsi miten siistiä.

Olisi mukavaa soittaa crustia. Sellaista poliittista. Sanoitus voisi mennä vaikka näin:

Rahanhimossa
rahan lumoissa
kokoomusjätkät
syö lapsia

Black metalia ei niinkään huvittaisi soittaa, kun pitäisi laittaa nahkahousut. Grindcore nyt toki menisi, mutta jos sille tielle lähdetään, niin miksei saman tien crustia?

Spitaaliset puumajassa

Täytemerkintä huumoritrendilöistä

Mietinpä tuossa äsken, että pitäisi tehdä viikon blogimerkintä, koska kohtahan on viikonloppu eli sunnuntai eli aika päivittää sarjakuva ja kun idea on, ettei niitä tulisi peräkkäin ilman, että välissä on vähintään yksi tekstimuotoinen merkintä, niin pitäisi tehdä viikon blogimerkintä, koska kohtahan on viikonloppu eli sunnuntai.

Ongelma ratkesi helposti: kävin läpi muutaman nettisarjakuvan ja sieltä nousi hyvä aihe merkinnälle: naaman repiminen irti. Se näyttäisi olevan nouseva trendi huumorin saralla. Hauskaahan se toisaalta onkin, mutta kummallista, että siitä tulee trendi vasta nyt. Onko ihmiskunta vasta nyt valmis naamanirtirepimistsoukeille?

Lähteet:

Dave 2010. Cyanide & Happiness, osa 2202, osoitteessa http://www.explosm.net/comics/2202/, luettu 14.10.2010.
Pequin, Ryan 2010. Three Word Phrase, 85. Mean Prof 2, osoitteessa http://threewordphrase.com/meanprof2.htm, luettu 14.10.2010.

Laatikkoukko

Housut ja iho

On kiistaton tosiasia, että tämän merkinnän innoittanut tapahtumasarja – vai sanoisinko jopa – tai siis vain – tapahtuma – tapahtui noin viikko sitten, mutta se on edelleen jokseenkin yhtä ajankohtainen.

Tapahtui näin: nuori mies pyllisteli metsäpolulla ehkä kengännauhainsolmintapuuhissa. En ottanut tarkempaa selkoa. Miehen housujen takamuksessa oli kaksi jotakuinkin yhtä leveää reikää hieman pakaroiden alla. Oikealla oleva kuva esittää näitä housuja lepotilassa.

Tällaisia housujahan näkee. Reiät ovat ilmeisen tarkoituksellisia, eikä siinä mitään. Reikien hupsuus paljastui kuitenkin erityisesti nuorukaisen asennon myötä. Reiät nimittäin laajenivat keskeltä postuurin ollessa pyllistäväinen. Tämä on tietenkin aivan luonnollista, sillä kangas pitäisi tärkätä varsin kovaksi, ettei tällaista venymisen aiheuttamaa laajenemaa tapahtuisi. Pyllistyksen aiheuttamaa reikien laajenemista havainnollistaa kuva tuossa oikealla. Tekstiä tässä kappaleessa on näinkin paljon pääasiassa siksi, että sitä olisi yhtä pitkästi kuin kuvan korkeus on.

Pyyhältäessäni polkupyörälläni tämän pers'näyn ohitse sain mainion idean. Tämä pyllistykseen taipuvainen nuori mies voisi nimittäin lisätä elämänlaatuaan antamalla tatuoida jalkoihinsa hieman pakaroiden alapuolelle mahdollisimman realistisesti kuvatut iirikset.

Tatuoinnin parannuttua hän voisi mennä metsätielle pyllistelemään ja ohikulkijaa odottaisi hupaisa näky, josta jonkinlaisen käsityksen antaa tämän merkinnän kolmas kuva tuossa oikealla.

Polttopuita

Tässä piti olla kuva

Oli sellainen idea tässä, että päivittäisin jotakuinkin sunnuntaisin uuden sarjakuvan tänne ja siinä välissä viikon mittaan ainakin yhden tekstimuotoisen merkinnän, mutta sehän meni heti pieleen, kun tuli toinen perättäinen sunnuntai, muttei sarjakuvaa. Sarjakuva on kyllä piirrettynä, mutta ei ihan käsiteltynä, eikä tässä välissä ollut yhtään tekstimuotoista merkintää. Tämä saa olla sellainen. Seuraavan sarjakuvan voisin yrittää panna tähän noin sunnuntaina viikon päästä, ja eihän sitä tiedä, jos siitä vaikka tulisi joskus vielä vähän paremmin kasassa pysyvä tapa. Jos ei, niin ei. Näinhän ne asiat menee. Toisinaan on huonompia merkintöjä. Toisinaan vastaavasti parempia, mutta ei nyt. Ainakaan minusta. Ehkä sinusta, mutta tuskinpa. Tai mistä minä tiedän. Loppu ei ainakaan ole ihan kauhean napakka. Mutta jollain tavalla tämä on kyllä minusta tämän merkinnän paras osa, sanoisinko suola. En nyt sano, että mitenkään kamalan hyvä sittenkään, mutta parempi. Tai en tiedä. No, tämmönen kuitenkin. Onhan näitä.

Taikuri!

Teiniliitto

Nuoret kossit esittivät kerivänsä siiman auki hiekkatien ylitse noin polven korkeudelle, suoraan pyöräilyväylälleni. Väistin penkan kautta ja huomasin samalla, ettei mitään siimaa ollut, vaan minua olikin jymäytetty.

Olisivatko he uskaltaneet tehdä moista, jos olisivat tienneet minun soittavan rokkibändissä, jolla on vielä keikkakin tänään? Minähän saatan vaikka käyttää jonkinlaisia huumeita.

Vaikka minulla olikin pyöräilykypärä päässä.

Hauta toisessa jalassa (ja toisessa myös)

Olen ostanut uusia sukkia. Jännittävää.

Arvelin ensin, että sukissa on normaalia tiukempi resori, koska jalkaan jäi varsin syvä kuoppa, tai sanoisinko juoksuhauta. Tein kuitenkin saman huomion myös toisia sukkia käytettyäni. Onko siis sittenkin käynyt niin, että jalkani liha on pehmennyt? Tiedätkö sinä, rakkaat lukijani?

Kirjoitinkohan äsken ensimmäistä kertaa elämässäni sanan resori?

Lisää sukista voit lukea täältä. On olemassa esimerkiksi erityistä tarkoitukseen tarkoitettua sukkaliimaa. Jännittävää.

Purtavaa

Leikkaan ja

Nidon.

Suomen kielestä puuttuu futuuri, mikä on tässä yhteydessä hankalaa. En nimittäin nido nyt.

Jos tulevaisuudessa tapahtuva nitominen (ja leikkaaminen) onnistuu, on ovela suunnitelmani onnistunut ja Akhilleus Raadon ensipainos tullut painetuksi (vähintäänkin lainausmerkeissä) miltei nollabudjetilla.

Jos ei onnistu, on ovela suunnitelmani lähes onnistunut ja Akhilleus Raadon ensipainos tullut painetuksi (vähintäänkin lainausmerkeissä) miltei nollabudjetilla, mutta jälki on myös sen näköistä.

En tiedä vielä, mutta pian kyllä.

Kuolema tekee jekun

Sanajatsista

Kirjoitanpa tämän kappaleen tähän äsken kirjoittamani yläpuolelle, mutta sinä, rakas jne. aloittanet lukemisen tästä. Hassua mutta totta.

Voisin tehdä tästä osittaisen sarjakuvabloon, mutta se vaatisi skannaamista. Se taas onnistuu, joten jossain vaiheessa tästä tullee osittainen sarjakuvablogi eli -bloo.

Oikeastaan tämä (tai oikeastaan tätä seuraava) kappale olisi sopinut toiseksi, mutta koska jo kirjoitin, että ensimmäinen kappale on kirjoitettu toista kappaletta ennen, ensimmäisen kappaleen sisältö olisi muuttunut valheelliseksi, jos olisin kirjoittanut sen perään.

Mutta siis se mitä ajattelin tässä (tai oikeastaan tuon ensimmäisen kappaleen jälkeen) ilmaista, on että kuunnellessani tässä Ken Nordinea koin tunteen, että haluaisin puheääneni olevan kuin hänellä. Tom Waitsin ääni on toki myös mainio esimerkiksi tarinankertomistarkoituksiin. Ken Nordine on itselleni uusi tuttavuus. Tom Waits ei. Hän (Ken Nordine siis; tekstini viittaukset ovat kadota, kun lisäilen tänne väleihin asioita, kuten tuon Tom Waitsin) on ilmeisesti joskus viiskytluvulla tehnyt varsin kuumaa jatsinpaskaa silleen, että vaan puhuu komialla äänellään ja taustalla on mitä milloinkin vingutuksia. Jatsiksi tätä ainakin levyn kannessa nimitetään.

Taidanpa kirjoittaa tähän väliin vielä yhden kappaleen ihan vain sotkeakseni luettavuutta. Tämän kappaleen kirjoitan tämän merkinnän viimeisenä. Itse asiassa kirjoitin tämän ja edellisen virkkeen välissä myös tuohon edelliseen kappaleeseen, mutta se ei muuttanut tämän kappaleen alkuväitettä valheelliseksi. Hyvä niin. Se taas muutti, että äskeisen virkkeen jälkeen kirjoitin huomion kolmanteen kappaleeseen sulkujen väliin, mutta nyt kun lisäsin tämän virkkeen, asia on taas kunnossa.

En silti väitä, että olisin koskaan nähnyt Ken Nordinen levyä. Spotifystä minä kuuntelen, ja kyllähän se on aikamoinen antikliimaksi mille tahansa, mutta varsinkin tälle merkinnälle.

Hevoisista

Niillä kerroilla, kun olen ollut bussikolarissa – vetävä aloitus, vai mitä? Harmillista sinänsä, etten pysty kuitenkaan vastaamaan kohonneisiin odotuksiinne/si, vaikka olen ihan faktapohjaisesti ollut kaksi kertaa bussikolarissa.

Tänään pakettiauto, jossa en ollut, törmäsi bussiin, jossa olin. Jatkoin lehden lukemista, kun oli se juttu kesken siinä.

Aiemmalla kerralla bussi, jossa en ollut, törmäsi henkilöautoon, jossa olin Oulussa, mutta siitä on jo sen verran aikaa, että sitä olisi jotenkin väsynyttä puida nyt.

Näin myös aika vitulti hevoisia tänään, mutta ne eivät törmänneet nähdäkseni yhteenkään bussiin.

Myönnän auliisti, että "hevoinen" on keskenkasvuista kaskuttelua, mutta minua se hymyilyttää. Olisi hauskaa, jos se olisi oikeasti hevoinen, mutta ei olisi, koska silloin se olisi oikeasti.

Loppukanoottina – tässä ei minusta ole mitään hauskaa – voitaneen todeta jotain, minkä muistin, kun aloin kirjoittaa tätä virkettä, mutta en muista enää.

Perseiden (meta)fysiikka/meta(fysiikka)

Oletteko huomanneet, rakas lukijani, että usein on vähän hassua luonnehtia persettä hyväksi? Niin kuitenkin usein tehdään.

Miten niin hassua, saatat nyt tuhahtaa. Minäpä setvin.

Nythän on niin, että yleensä asioita hyviksi luonnehdittaessa tarkoitetaan niiden toimivan, kuten on tarkoitettu. Hyvä kirves on sellainen, joka halkaisee halkaistavan asian tehokkaasti. Hyvä hiuspinni on sellainen, jolla hiukset pinniytyvät, kuten kuuluu. Hyvä esimerkki on sellainen, joka selvittää, mistä on kysymys.

Tietenkin on olemassa myös aistimuksiin perustuvaa hyvyyttä. Esimerkiksi ruoka on hyvää ensisijaisesti silloin, kun sen maku on miellyttävä. Musiikkiesitys on hyvä silloin, kun se on Princen 1999.

Jne.

Mutta ja tässä tuleekin ihan helvetinmoinen mutta! Eihän kukaan sano visuaalisesti miellyttävän asian olevan hyvä. Vai sanooko muka? Ei sano. Tyhmät ehkä.

Äkkinäinen voisi luulla, että perseen hyväksi mainitsemisessa olisi kyse siitä, ettei perseellä ole sen kummemmin muuta virkaa kuin olla visuaalisesti jonkinlainen, mutta eihän se nyt niin ole, kun siis on. Sitä virkaa. Koetapa istua ilman persettä ja tule sitten sanomaan, että se on vain esteettisesti siinä!

Hyvä perse on sellainen, jolla on hyvä istua! Piste.

Eikun huutomerkki.

Urbaani kasku ft. Wiley & Dizzee Diz

Wiley Ka, sehän on Rascalin Dizzee itse. Mitä jätkä?
Dizzee Rascal Tässähän tää jäitä poltellessa. Entä ite?
W No eiku meillehän syntyy se lapsi ihan kohta.
DR Ai niin joo! Propsit hei!
W Kiitti, kiitti. Mut niin se pulma, mikä täs on, on se, että me tarvittais sille skidille joku kuuma nimi.
DR Aa joo. Toi on kyl hankala pala.
W Joo. Me on mietitty vähän kaikkee niinku nyt esmes Eski, Banditt, Troopa ja Jezebel, mut emmä oikeen tiiä.
DR Mul vois kyl olla yks ihan jees ehdotus.
W No hei, anna tulla, jäbä!
DR Niin, onhan se sun vaimo suomalainen, eiks je?
W Onhan se, Mirkku. Kui?
DR Tää on tällanen vähän suomalaisempi nimi.
W Kerro nyt, jäbä hei!
DR No, mä funtsin, et Graimo.
W Graimo? Hmm, joo! Mä diggaan sitä. Big up!
DR Hei, ei siin mitään. Sen takii frendit on!

Lasarus

Voi voi.

Iski nostalgia, kun intouduin luullakseni irc-renessanssin vuoksi lukemaan uuhta ja Johanneksen bloon kulta-aikoja (tarkoitan tällä vanhoja merkintöjä, uudetkin nimittäin saavat minulta peukalohenkisen hyväksynnän, joten niitä on ehkä typerää erotella joksikin akulta-ajaksi, mutta tein jo niin).

Kamalasti tekee mieli olla taas nuori siinä mielessä kuin nuori tarkoittaa sitä, että kirjoittaa tyhjänpäiväisiä juttuja blogiinsa väkisin ja usein. Nykytekniikalla sekin on mahdollista.

Kippis kaiken maailman renessansseille.

Tulossa on tietääkseni muun muassa korskea asiamerkintä perseistä.