Tässä piti olla kuva

Oli sellainen idea tässä, että päivittäisin jotakuinkin sunnuntaisin uuden sarjakuvan tänne ja siinä välissä viikon mittaan ainakin yhden tekstimuotoisen merkinnän, mutta sehän meni heti pieleen, kun tuli toinen perättäinen sunnuntai, muttei sarjakuvaa. Sarjakuva on kyllä piirrettynä, mutta ei ihan käsiteltynä, eikä tässä välissä ollut yhtään tekstimuotoista merkintää. Tämä saa olla sellainen. Seuraavan sarjakuvan voisin yrittää panna tähän noin sunnuntaina viikon päästä, ja eihän sitä tiedä, jos siitä vaikka tulisi joskus vielä vähän paremmin kasassa pysyvä tapa. Jos ei, niin ei. Näinhän ne asiat menee. Toisinaan on huonompia merkintöjä. Toisinaan vastaavasti parempia, mutta ei nyt. Ainakaan minusta. Ehkä sinusta, mutta tuskinpa. Tai mistä minä tiedän. Loppu ei ainakaan ole ihan kauhean napakka. Mutta jollain tavalla tämä on kyllä minusta tämän merkinnän paras osa, sanoisinko suola. En nyt sano, että mitenkään kamalan hyvä sittenkään, mutta parempi. Tai en tiedä. No, tämmönen kuitenkin. Onhan näitä.

Taikuri!

Teiniliitto

Nuoret kossit esittivät kerivänsä siiman auki hiekkatien ylitse noin polven korkeudelle, suoraan pyöräilyväylälleni. Väistin penkan kautta ja huomasin samalla, ettei mitään siimaa ollut, vaan minua olikin jymäytetty.

Olisivatko he uskaltaneet tehdä moista, jos olisivat tienneet minun soittavan rokkibändissä, jolla on vielä keikkakin tänään? Minähän saatan vaikka käyttää jonkinlaisia huumeita.

Vaikka minulla olikin pyöräilykypärä päässä.

Hauta toisessa jalassa (ja toisessa myös)

Olen ostanut uusia sukkia. Jännittävää.

Arvelin ensin, että sukissa on normaalia tiukempi resori, koska jalkaan jäi varsin syvä kuoppa, tai sanoisinko juoksuhauta. Tein kuitenkin saman huomion myös toisia sukkia käytettyäni. Onko siis sittenkin käynyt niin, että jalkani liha on pehmennyt? Tiedätkö sinä, rakkaat lukijani?

Kirjoitinkohan äsken ensimmäistä kertaa elämässäni sanan resori?

Lisää sukista voit lukea täältä. On olemassa esimerkiksi erityistä tarkoitukseen tarkoitettua sukkaliimaa. Jännittävää.

Purtavaa

Leikkaan ja

Nidon.

Suomen kielestä puuttuu futuuri, mikä on tässä yhteydessä hankalaa. En nimittäin nido nyt.

Jos tulevaisuudessa tapahtuva nitominen (ja leikkaaminen) onnistuu, on ovela suunnitelmani onnistunut ja Akhilleus Raadon ensipainos tullut painetuksi (vähintäänkin lainausmerkeissä) miltei nollabudjetilla.

Jos ei onnistu, on ovela suunnitelmani lähes onnistunut ja Akhilleus Raadon ensipainos tullut painetuksi (vähintäänkin lainausmerkeissä) miltei nollabudjetilla, mutta jälki on myös sen näköistä.

En tiedä vielä, mutta pian kyllä.

Kuolema tekee jekun

Sanajatsista

Kirjoitanpa tämän kappaleen tähän äsken kirjoittamani yläpuolelle, mutta sinä, rakas jne. aloittanet lukemisen tästä. Hassua mutta totta.

Voisin tehdä tästä osittaisen sarjakuvabloon, mutta se vaatisi skannaamista. Se taas onnistuu, joten jossain vaiheessa tästä tullee osittainen sarjakuvablogi eli -bloo.

Oikeastaan tämä (tai oikeastaan tätä seuraava) kappale olisi sopinut toiseksi, mutta koska jo kirjoitin, että ensimmäinen kappale on kirjoitettu toista kappaletta ennen, ensimmäisen kappaleen sisältö olisi muuttunut valheelliseksi, jos olisin kirjoittanut sen perään.

Mutta siis se mitä ajattelin tässä (tai oikeastaan tuon ensimmäisen kappaleen jälkeen) ilmaista, on että kuunnellessani tässä Ken Nordinea koin tunteen, että haluaisin puheääneni olevan kuin hänellä. Tom Waitsin ääni on toki myös mainio esimerkiksi tarinankertomistarkoituksiin. Ken Nordine on itselleni uusi tuttavuus. Tom Waits ei. Hän (Ken Nordine siis; tekstini viittaukset ovat kadota, kun lisäilen tänne väleihin asioita, kuten tuon Tom Waitsin) on ilmeisesti joskus viiskytluvulla tehnyt varsin kuumaa jatsinpaskaa silleen, että vaan puhuu komialla äänellään ja taustalla on mitä milloinkin vingutuksia. Jatsiksi tätä ainakin levyn kannessa nimitetään.

Taidanpa kirjoittaa tähän väliin vielä yhden kappaleen ihan vain sotkeakseni luettavuutta. Tämän kappaleen kirjoitan tämän merkinnän viimeisenä. Itse asiassa kirjoitin tämän ja edellisen virkkeen välissä myös tuohon edelliseen kappaleeseen, mutta se ei muuttanut tämän kappaleen alkuväitettä valheelliseksi. Hyvä niin. Se taas muutti, että äskeisen virkkeen jälkeen kirjoitin huomion kolmanteen kappaleeseen sulkujen väliin, mutta nyt kun lisäsin tämän virkkeen, asia on taas kunnossa.

En silti väitä, että olisin koskaan nähnyt Ken Nordinen levyä. Spotifystä minä kuuntelen, ja kyllähän se on aikamoinen antikliimaksi mille tahansa, mutta varsinkin tälle merkinnälle.